Vierailulla Genelecillä. Jäseniämme kaiutinyhtiö Genelecin vierailukeskuksessa. Kuva: Kaisa Salminen
Iisalmen ekskursio elokuun lopulla 2023 käynnistyi huikealla Genelecin vierailulla. Paikallinen tuotanto ja tuotekehitys, toimintaa myös kansainvälisesti. Nopeasti kasvaneen yrityksen henkilöstömäärä on jo 300. Saimme kuulla tekniikan lisäksi liki aidon tuntuisen konsertti- ja elokuvaelämyksen. Mukana oli noin 15 jäsentä.
Tehdastunnelmaa. Kuva Genelecin varastotiloista. Kuva: Kaisa SalminenMelkoisen ison Airfryerin ritilöitä. Lunawood paistaa puuta yli 200 asteessa ja usean vuorokauden ajan, jotta puusta tulee lahonkestävää, muotonsa säilyttävää ja kaunispintaista. Kuvassa on moneen kertaan paistettua puuta, sillä varsinainen tuote on lautaa, mutta lautojen väliin on pantava rimoja, jotta kuuma ilma pääsee kiertämään lautojen välissä. Kuva ja teksti: Raili Leino
Reissulla vierailtiin myös Vieremällä metsäkonevalmistaja Ponssen luona.
Ponssen Scorpion antaa metsäkoneen kuljettajalle vapaat näkymät joka suuntaan. Kujettaja on keskiössä. Kuva ja kuvateksti: Raili Leino
Jäsenemme Raili Leino kirjoittaa Presstekin huhtikuun 2023 reissusta Olkiluodon ydinvoimalaan:
Samana päivänä, kun Saksa sulki kolme täysin käyttökelpoista ydinvoimalaa ja poisti sähköverkostaan 4055 megawattia päästötöntä, vakaata sähkötehoa, suomalaiset avasivat virallisesti 1600 megawattia uutta päästötöntä, vakaata sähköntuotantotehoa.
Perjantaina 28.4.2023 Olkiluoto 3 tuotti sähköä 1570 megawatin teholla. Voimala voisi hyvin kehrätä täydellä teholla, mutta ajoittain se on joutunut rajoittamaan tuotantoaan, koska uusiutuva energia asetetaan tuotannossa etusijalle ja koska kevään myötä pohjoisen Skandinavian vesivarastot ovat täynnä, tuuli puhaltaa reippaasti ja aurinkokin paistaa niin, ettei esimerkiksi lämmityssähköä paljon tarvita. Toisin kuin yleensä uskotaan, ydinvoimalan tehoa voi todella helposti säätää. Niin ei vain ole ollut tapana tehdä, koska ydinvoimalan polttoaine on lähes ilmaista, mutta pääomakustannukset ovat valtavat.
Kokeilin itsekin sähköntuotantoa Olkiluodon vierailukeskuksessa ja sain hetkeksi aikaan muutaman kymmenen wattia, kun poljin vimmatusti polkupyörää, johon on kytketty dynamo. Led-lamppu levitti valoa, mutta sähkövatkaimen käynnistyessä tuuletin sammui.
Lihasvoima on hyvin tehoton tapa tuottaa sähköä. Neljättä polkupyörän dynamoon kytkettyä sähkölaitetta en tällä kertaa saanut hyrähtämään ollenkaan.
Vierailuajoista Olkiluotoon lähes tapellaan – tulijoita riittää niin Suomesta kuin ulkomailta. Tärkeätkin henkilöt voivat joutua odottamaan kuukausia. Tekniikan toimittajat Presstek ry:n ryhmä pääsi etuoikeutettujen joukkoon varsin nopealla aikataululla. Meidän lisäksemme ydinvoimaa oli paikalla ihmettelemässä iso koululaisryhmä.
Viestintäpäällikkö Johanna Aho kertoo, että kaikista vierailijaksi pyrkivistä etusijalla ovat virkamiehet – ja tietenkin myös omistajat, jotka saattavat päästä jopa reaktorisaliin. Muilla vierailijoilla reaktorisaliin ei enää tiukentuneiden turvallisuussääntöjen vuoksi ole asiaa.
Aho kertoo antaneensa kevään mittaan pahimmillaan 20–40 haastattelua päivässä. Suomalaisia kiinnostaa lähinnä voimalan tekniikka, ulkomaalaisia taas eniten suomalaisten suhtautuminen ydinvoimaan, joka on muuttunut nopeasti paljon myönteisemmäksi.
Osa ryhmästämme kävi katsomassa Onkaloa, jonne lähivuosina aletaan varastoida Suomen ydinvoimaloiden polttoainejätettä – Suomi on ratkaissut tämän ongelman ensimmäisenä maailmassa. Meillä on vakaa kallioperä ja erinomaiset edellytykset tämän hankalan tavaran turvalliseen loppusijoitukseen.
Onkalon vierailijamäärä on kuitenkin rajoitettu, joten osa meistä jäi rannalle. Ihailimme Olkiluodon kaunista luontoa: villiintyvää metsää, merta ja lintuja ja runsaslukuisia muurahaispesiä, joissa kävi kiivas kuhina kuin ydinreaktorissa ikään.
Pääsimme ihmettelemään 68-metristä turbiinia. Näimme akselin pään pyörivän 1500 kierroksen minuuttivauhtia. Vetyjäähdytteinen roottori on 17 metriä pitkä ja painaa 250 tonnia. Rakennelman alla on valtava betoniblokki, joka on irti muusta rakennuksesta ja seisoo jousien päällä. Näin estetään tärinää etenemästä muualle rakennukseen.
Turbiinin vierellä seistessä saattoi tuntea aavistuksenomaisen värähtelyn jalkapohjissaan. Rakosen toisella puolen lattia on vakaa kuin kallio.
Ydinvoimalassa olennaista on jäähdytys. Laitos on täynnä putkia ja venttiileitä – pieniä ja suuria, suurimpien halkaisija on yli metrin. Yhtä paljon putkia ja venttiileitä löytää ehkä vain Nesteen öljynjalostamolta Porvoosta.
Turbiinia pyörittävä kuuma höyry jäähdytetään merivedellä, jota virtaa kalliotunnelin kautta laitokseen 53 kuutiometriä sekunnissa. Jäähdytyspinta-ala on 110 000 neliömetriä – 11 hehtaaria! Mereen vesi palaa 12 astetta lämmenneenä.
Tärkeätä on poistaa vedestä pois kaikki ylimääräinen: kalat, levät ja roska. Suodattimista puhdistetaan vuosittain tonnikaupalla biomassaa: levää, parisenttisiä kolmipiikkejä ja muuta roskakalaa, jotka kompostoidaan.
Biologit tutkivat säännöllisesti, mitä kaikkea jäähdytysvedestä löytyy sekä lajitasolla että dna-tasolla. Menetelmä on sama, jolla esimerkiksi kaupunkien jätevesistä mitataan huumejäämiä tai koronaviruksen määriä: koko biomassan dna analysoidaan kerralla.
Osaltaan ydinvoimala siis osallistuu myös ravinteiden poistoon Itämerestä ja parantaa tälläkin tavalla ympäristöä edes karvan verran.
Raili Leino kertoo Presstekin tiistaina 15.3. 2022 järjestetystä retkestä Turkuun:
Ne puetaan kuin pelastusliivit tai laskuvarjovaljaat. Vedetään remmit reisien välistä, kiristetään lantiovyö, kiinnitetään solki rinnan kohdalta, säädetään. Nostan kädet ylös ja pidän ne rentoina – ne pysyvät ylhäällä itsestään. Kevyt painallus, ja kädet laskeutuvat normaaliasentoon. Voisin napata käteen telan ja alkaa maalata kattoa.
Olemme Turussa Meditas Oy:n vieraana, ja ylläni on voimapuku, ulkoinen tukiranka, eksoskeleton. Laitteet ovat uusia eikä niillä ei ole vielä vakiintunutta suomenkielistä nimeä.
Useimmat voimapuvut toimivat mekaanisesti jakaen rasituksen eri puolille kehoa. Kun käteni tuntuvat leijuvan ilmassa, tosiasiassa hartiani ja olkapääni kannattelevat niitä. Pehmeä ”voimahanska” Ironhand, joka tuottaa sormiini 80 Newtonin lisävoiman, toimii sähköllä. Painava tiili pysyy tiiviisti näpeissäni.
”Voimapuku” keventää raskaiden taakkojen nostelua ja helpottaa hankalissa asennoissa tehtävää työtä. Pukuja on monentyyppisiä: toiset keventävät kädet lähes painottomiksi. Toisten varassa voi kyykistyä ja lekotella tukevasti puoli-istuvassa asennossa ilman tuolia. Toiset tukevat selkää niin, että voin kumartua pöydän ylle tai nostaa raskasta laatikkoa hupsista vain. Kokoja ja malleja on paljon.
Voimapukuja on testattu muun muassa sairaaloissa ja varastoissa. Itse en pääse totiseen työhön, mutta uskon, että nämä laitteet säästävät vielä monta selkää ja olkapäätä ja pitävät ihmisiä työkykyisinä vuosia pidempään. Tukielinsairaudet ovat suurimpia ennenaikaisen eläköitymisen syitä. Työnantajalle tämä on halvempi vaihtoehto, työntekijälle iso elämänlaatutekijä.
Raili Leino kertoo Presstekin ensimmäisistä ja toistaiseksi ainoista virtuaalipikkujouluista:
Alkuvuonna 2020 maailmaan ja myös Suomeen levisi Covid-19-epidemia. Virus jäädytti kulttuuri- ja urheilutapahtumien lisäksi myös suurimman osan Presstekin toiminnasta.
Yhdistyksen pikkujoulut kuitenkin järjestettiin, mutta tällä kertaa virtuaalisesti. Isäntänä toimi viestintätoimisto Kaiku Helsinki, jonka tiloissa yhdistyksen puheenjohtaja Raili Leino, sihteeri Arja Schadewitz sekä Kaiun Ile Könönen vetivät onnistuneeksi arvioidun tilaisuuden, johon pystyivät osallistumaan jäsenet ympäri Suomea ja ulkomaita myöten.
Sponsorina toiminut logistiikkayhtiö Transval järjesti osanottajille herkkupaketit, jotka ennättivät perille jopa Brysseliin ja Bordeaux’hon! Yhteydet toimivat vähintään tyydyttävästi, vaihdoimme kuulumisia eri puolille asti ja ihailimme myös tähtitoimittaja (sic!) Jari Mäkisen kuvia yötaivaan ilmiöistä eteläisessä Ranskassa.
Maaliskuussa Presstekin jäsenille tarjoiltiin taas melkoinen kattaus teknologiaa ja metsätietoutta, kun kohteena oli Rovaniemi.
LappSetin tuotantolaitoksilla kuultiin leikkipuistojen trendeistä ja päästiin tehdaskierrokselle.
Metsähallituksen suunnittelu- ja logistiikkajärjestelmistä meille kertoivat Ilkka Vaara, Matti Vuoskulompolo ja Juha Pyhäjärvi.
Sitten puettiin maastovarusteet päälle ja lähdettiin Kivaloille katsomaan metsäkoneita työssään. Uusi Scorpion-malli oli hyvin vaikuttava!
Puutavaran kuljetukseen tarkoitettu jättirekka herätti myös ihastusta ja ihmetystä. Mielenkiintoisia olivat yrittäjä Pertti Männyn tarinat poroelikeinosta.
Seuraavana päivämä meille esiteltiin luonnontuotteita, joiden kysyntä on maailmalla kasvussa. Forests of Lapland on yritys ja ympäristölaboratorio, joka valmistaa raaka-aineita kosmetiikkateollisuudelle.
Iltapäivän kattaukseen kuului Roadscanners Oy, jolla on uusia kiinnostavia menetelmiä teiden kunnossapitoon. Etenkin ennakoiva kunnossapito on tärkeää.
Sitten kuultiin Tiedekeskus Pilkkeen/Sahanperän biotalouskampus- ja Bioaika-Suomi 100 – hankkeista. Biotaloudesta kertova Bioaika-rekka kiertää ympäri Suomea ensi kesänä. Tarkista kiertueaikataulu tästä.
Kiitokset tiedekeskuspäällikkö Heikki Hepoaho ja yhteyspäällikkö Kristiina Vuopala sekä muut isännät! Tästä saatiin taas paljon pääomaa tulevaisuutta varten ja lukuisia juttuideoita.
Teksti ja kuvat: Marja Saarikko, Presstekin varapuheenjohtaja
Maaliskuun alussa Presstekit pääsivät tutustumaan Postin logistiikkakeskukseen Vantaalle ja samassa rakennuksessa olevaan robottiavusteiseen hybridivarastoon. Varastosta osa on automatisoitu, varaston keräily on puolestaan valo-ohjattua. Logistiikkakeskus pyörittää merkittävän osan Postin 33-34 miljoonan paketin volyymistä vuosittain.
Postin varastonhallintajärjestelmä on eurooppalaisellakin tasolla merkittävä. Siihen kuuluu mm. digitaalinen, koko toimitusketjua valvova control tower -palvelu. Varastossa tuotteiden keräily on puheohjattua.
Nyt emme enää ihmettele, miten postit joskus hukkuvat vaan miten ne ylipäätään löytävät perille. Hyvin tehokkaan näköiset lajittelusysteemit, jotka tarvitsevat ihmisiä avukseen.
